MÄ OON OLLU URHEILUHULLU...

Miten onkaan viikko taas vierähtänyt. Helmikuu on helistänyt välillä ihan mukavasti, mutta välillä on toki käyty plussankin puolella. Lämpötila on siis kulkenut kuin vuoristorata - ja sen on saanut tuntea myös kropassaan. Tänään oli ihanan aurinkoinen päivä. Kyllä se kevät sieltä kohisten tulee:) Heittäydyin tänään välillä runolliseksi ihan kalevalanpäivän kunniaksi,tuotoksia saatte sitten mahdollisesti lukea joskus myöhemmin. Viime aikoina on ollut mukava seurata suomalaisurheilijoiden edesottamuksia hiihtoladuilla - joukkoon on mahtunut yksi jos toinenkin iloinen yllätys. Mäkikisat ovat sen sijaan saanet mielestäni farssin piirteita, kun on pelattu "tuulilottoa". No, urheiluhulluna olen istunut television ääressä varsin tiiviisti viime päivät - siis, mitä töiltä olen ehtinyt, joten ihan hyvä että urakka on kohta ohi. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotkut vammattomat ihmiset eivät millään tunnu tajuavan sitä, että pyörätuolissa istuvama seuraan mielellään esimerkiksi mäkihyppyä, vaikka ei itse voikaan hypätä... No, en ainakaan usko, että kaikki kävelevätkään olisivat valmiita tulemaan hyppytornista suksilla alas :D

Huomenna illalla onkin sitten jo ihan toinen syy katsella televisiota, kun alkaa uusi Tanssii tähtien kanssa -kausi. Eipä silti, voin kyllä ihan omasta kokemuksestanikin sanoa sen, että tanssi on kova laji. Varsinaisestihan uusi "kierros" tosin pyörähtää käyntiin vasta ensi viikon sunnuntaina, nyt muistellaan menneitä... Niin ja ratkeaa huomenna Kuorosotakin, vaikka pakko myöntää, että suurin mielenkiintoni katosi Veetin kuoron pudottua kisasta...

Mielenkiintoisia ja jännittäviäkin ohjelmia odotellessa olisi mukava katsella rentouttavia unia, joten toivotankin nyt hyvää yötä!

TAUKOA JA TUNNUSTUSTA!

Satumaa sai kauniin tunnustuksen, hienon pinkin "pystin". Lämmin kiitos siitä Leenuliinille! (Tunnustus koristaa nyt sivupalkkia <3 )

Jaan sitä mielelläni eteenpäin, kunhan ehdin. Nyt on aika viettää rentouttava pieni "hiihtoloma"... Nettipäiväkirja päivittyy siis seuraavan kerran ensi viikolla:)

JUHLASTA ARKEEN...

"Kriisipäivä" on nyt sitten onnellisesti ohi:) On aika palata takaisin arkeen tekemättömien töiden pariin. On se vaan kummallista, miten nopeasti vuodet vierivät. Ja monista asioista on aikaa jo kymmeniä vuosia... No, toisaalta kannattaa pitää mielessä, että ikävuosien määrällä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä...

Toisaalta ajattelen niinkin, että rypyt eivät ole vanhuuden merkki, vaan ne kertovat elämästä; nauruista ja kyynelistä:D

TÄMÄ OLISI HYVÄ MUISTAA - JOKA PÄIVÄ...

On meri suuri ja suuret sen aavat -

vaan toisiltaan tukea ystävät saavat...

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!
&


P.S. Alemmasta kuvasta kiitos blogiystävälleni leenuliinille:)

TUTTU TUNNE - TAAS...

Kello on 5.30 - se niistä pitkistä unista!
Kuva kertokoon ajatukseni tästä aamusta...
Toivottavasti päivän mittaan fiilis hieman kohenee:)

Ai niin, mukavaa penkkaripäivää abeille!

SUVAITSEVAISUUTTA A´LA WAGNER

IIK, MITÄ MUSIIKKIA...

Ostin uuden levyn, ja kyllä kannatti!!!
Mahtavaa musiikkia koko CD:n täydeltä - jälleen kerran:)

Tässä pieni maistiainen, olkaa hyvä:

http://www.youtube.com/watch?v=WBRAEMgrDis

VOIHAN - PERJANTAI...

... tai siis, eihän perjantaissa mitään vikaa ole - päinvastoin. Onhan edessä taas VIIKONLOPPU!

Syynä voivotteluun on ennen kaikkea se, että tauti jonka luulin jo olevan paranemassa on tänään yllättäen osoittanut aktivoitumisen merkkejä:yskä yltyy. päätä särkee ja paleltaa. No, turha sitä on valittaa. Pitää vain otta karvaisesta kaverista mallia ja ottaa rennosti. Ehtiihän sitä stressata myöhemminkin;) Tänään on todellakin turhaa tehdä mitään, minkä voi tehdä yhtä hyvin - tai oikeastaan todennäköisesti vielä paremmin - huomenna...

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

HETKITTÄIN HYVINKIN HEKTINEN HELMIKUU...

Helmikuu on alkanut kiireisissä merkeissä, hyvä niin sillä muuten voisi tuo "ikäkriisi" pamahtaa pahasti päälle. Flunssa tuntuu olevan onneksi suhteellisen lievää lajia, vaikka viime viikonlopun "työkeikan" jälkeen voimat olivatkin varsin vähissä.

No. maanantaina paiskinkin sitten taas töitä oikein ahkerasti - ja eilinen kului samaan malliin. Tänään olen tehnyt vaihtelun vuoksi ihan jotain muuta. Aamupäiväisten "balettiharjoitusten" jäljiltä jalkojen lihakset ovat vähän hellinä. Olo on sellainen, että tekisi oikeastaan mieli laittaa kännykkä äänettömälle ja sulkea sähköposti ja ottaa pienet torkut... Usein suunnittelen tekeväni niin, mutta toisaalta on sellainen tunne, että aina pitäisi olla tavoitettavissa ja viesteihin tulisi vastata välittömästi. Mutta onhan se toisaalta niinkin, että virkeänä työ olisi paitsi tehokasta myös mielekästä.

Yskä ei vieraile enää niin usein öisin, mutta yöunien pituudessa ei ole silti kehumista. Kavereita on sen sijaan löytynyt kivasti. On ollut mukavaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. On tämä tietotekniikka vaan ihmeellistä. Koneen kautta kun voi olla yhteydessä ystäviin vaikkapa maapallon toisella puolella - ja mikä hienointa täysin esteettömästi:D Netin vaaroista puhutaan nykyään niin paljon - eikä turhaan, että on välillä hyvä muistuttaa sen tarjoamista monista mahdollisuuksista!

KIVAA KESKIVIIKKOA KAIKILLE!